Harvinaiselle varmuudelle

no niin malja tämän vuoden rakkauksille, rakkaudelle, kirjoitan kun makaan hyvinpeiteltynä kahden peiton ja kahden uuden pussilakanan (parasta laatua: luxus) alla, maljaa ei sille että makaan siinä yksin peitettynä, itseni peitelleenä

kahdessa viikossa olin varma että en halua pysty enkä halua elää ilman Mrs Jaguaria, sitä sanotaan suureksi rakkaudeksi, turha tulla sanomaan järkeenkäypää

se on harvinaista, sellainen varmuus

sanon, tavattuani, yritettyäni tavata – kuinka monta muuta ihmistä sen jälkeen.
en ole laskenut.

jokaisen jälkeen olen tunnustellut ja todennut, mennyt itseeni, minun ei tarvitse tavata sitä eikä sitä toista kertaa, että se on jotenkin yhdentekevää, en ole koskettu enkä liikautettu, voin hyvin elää ilman. en hyvin, mutta voin olla. kovinkaan elämättä.

ja he kaikki antoivat toisilleen toisenkin mahdollisuuden, jospa yhdellä kerralla ei tuntenut tarpeeksi, mutta ei se siitä kummemmaksi muuttunut, voin elää ilman, vaikka en hyvin.

se erottaa Mrs Jaguarin muista.

no mihin siinä rakastuit, kysyy joku, yksinkertaista, kosketukseen, sanon, jakamattomaan yksityiseen läheisyyteen, ja vastaavat että teiniä. ja siihen miltä se näytti. ja että nukuimme yhdessä. halusin nukkua yhdessä.

olisin tapaillut kopioita, jos olisin nähnyt sellaisia, sellaisia jotka ovat yhtä fetissiä. mutta yksikään ei ole ymmärtänyt edes yhden nahkarannekkeen päälle.

joku sirosti leikattu ranneketju ja siihen sopiva siro sormus, kädessä jossa ei ole voimaa, ei mitään ymmärrystä nahkarannekkeen päälle

malja sille suurelle rakkaudelle, malja päin seinää että se meni ja jäin.