surussa on se esteettinen hyvä puolensa että kun istuu saunassa selkä suorassa hikinorossa näkee oman lävistetyn napansa ja tässäkin omasuolaisessa vedessä kimmeltävän kristallin
se on tämän ajan ulkopuolelta että Sukeltajan vaimo soittaa Kairosta ja lähettää vielä jälkitodisteeksi sähköpostilla kuvia heidän lomastaan, nuori vaaleatukkainen tyttö joka pitää puolensa, mitään muuta olleet kuin vesivälineitä toisillemme, minä ja Sukeltaja, se joka Punaisessa meressä, siinä suolavedessä, kannatteli minua yhden aurinkoisen päivän käsivarsillaan, ja kevyt olinkin, niin siinä vedessä, kieputti minua pinnan alla ja pyöritti kristallia navassani, your name is Crystal, (named me after a jewel)
sama koru saunassa ja meressä, viisi kuukautta, muu ei olekaan samaa
saunan pukuhuoneessa kissa hyppyyttää hiirtä taivaaseen, kannan sen pois, nopeasti jäykistynyt hiiri, silmänsä hiirenhiljaa sulkenut
Johannes Kastaja oli kaunis mies, muistan kirjoittaneeni viime juhannuksena, Johanneskin uitti minua, pehmeässä järvivedessä, antoi oman kasteensa vasten paljasta rintaansa, pitkä senaikainen tukka pitkin pisaraista selkää valuen, Johannes se kastoi vain ja käveli järviveden päällä ja minä jäin katsomaan sen perään pitkin pintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti