Ajaa pois

kun herään Mrs Jaguarin tatuoitu vasen käsi ei ole enää kietotuneena rintojeni ympärille.

sen iho ja koko sen käsi on kietoutunut sen oman Terapeutin Kollegaterapeutin ympäri, se sama Terapeutti, jonka se oli nähnyt vastaanotolla, joka viikko, ja josta se ei ollut edes tiennyt että se oli sellainen nainen

ja kun Mrs Jaguarin oma Terapeutti saa kuulla että hänen Kollegansa samalta vastaanotolta oli yrittänyt iskeä hänen maksavan asiakkaansa, potilaansa, Mrs Jaguarin, vapaalla iltaelämässä, uhkaa hän Kollegaa Lääkäriliitolla ja terapeutinoikeuksien menettämisellä. tämä minulle vielä kerrotaan

kun vielä etsimme minulle ikkunoista hääpukua ja puhumme lapsesta, yhteisestä, niin sitten menee kaksi viikkoa ja Mrs Jaguar ja Kollegaterapeutti ovatkin jo suhteessa ja seurustelevat

Mrs Jaguarin vasen käsi Kollegaterapeutin oikeassa kädessä he kävelevät vastaan, se sama tatuoitu käsi joka ympärilläni totuin heräämään, ja joka kaukaa niskan takaa löi minua kasvoihin yksi kaksi kolme kertaa, ja oikea käsi joka takoi päätäni vasten kivistä seinää, minun rakastettuni, Mrs Jaguar, sinun käsiisi minä annan henkeni vai juoksinko pois?

juoksin ja palasin

en tiedä miten se enää koskaan kehtasi katsoa minua silmiin jälkeen yksi kaksi kolme lyöntiä vasten kasvoja, nyrkkilyöntiä, niin kovaa kuin Mrs Jaguarista lähti, kaukaa sen niskan takaa, niskan jota vasten nukuin, rakastettuni, niskan jota söin nälkääni

palasin ja menee

aikaa

päätämme erota mutta istun Mrs Jaguarin sylissä ja istun ja itken sen tukan ja niskan märäksi ja sanon olet läheisyyteni olet rakkauteni älä mene pois, eikä se katso minua ei suostu avaamaan silmiään itkee vain ja sanoo rakas, lähtee sitten, ja kuulen kun jään punaiselle sohvalle istumaan kuinka se kokoaa itseään rappukäytävässä, ei ota askeltakaan ei pysty liikahtamaan

ja joku on sillä aikaa iskenyt naulan Jaguaarin eturenkaaseen, tällä kadulla, jo toisen kerran

seuraavana iltana, ilman avainta luikahdan Mrs Jaguarin porraskäytävästä sisään, koska mihinkään viestiin se ei vastaa, luikahdan samalla ovenavauksella naapurin kanssa, painan hissin kuudenteen kerrokseen ja soitan ovikelloa.

ja soitan ovikelloa.
soitan.

tiedän kuulematta että Mrs on kotona

siellä istun, rappukäytävässä, siellä makaan selälläni rappukäytävässä, ylimmässä kerroksessa ja katson kun kesäisinkin ilta tummentaa ylimmän kerroksen lasimaalauksen, eikä se avaa minulle ovea

minun läheisyyteni

hyppään ilmaiseksi ratikkaan, kun olen ensin ajanut kuusi kerrosta alas hissillä

alas talossa josta piti tulla minun kotini, ja siinä menee minun tulevaisuuteni minun punaisella kirjottu valkoinen pukuni sormukseni rakastetteni ruusukimppuni lapseni elämäni jaettu elämäni ne menevät silmieni edessä ja Mrs Jaguar makaa sängyssään ylimmässä kerroksessa hiljaisessa ullakkohuoneistossa ja tietää minun laskeutuvan hissillä alas pois, hän ei enää puhu koska on niin päättänyt

ja niin menen minäkin häneltä, mutta en tiennyt, en osannut arvata, että olisin korvattavissa niin nopeasti, niin tosissaan, noin vaan, kaikki se minä jota ilman Mrs Jaguar ei halunnut elää, koko se minä jollaista se ei koskaan ennen ollut tuntenut, mitään sellaista ketään kohtaan, mitään, minua, ketään, paitsi Kollegaterapeutti joka korvaa minut heti

jaksan vain todeta, olen Terapeuttia kauniimpi, se minulle jää, ja kun silitän Mrs Jaguarin minulle jääneet paidat, vaikka oikeampi olisi kai? repiä ne tai edes rypistää, yritän jäljittää niistä pesun jäljiltä sen tuoksun, sen rakkaan tuoksun, ja jäljitän sen

ja kun nekin on toimitettu pois tästä asunnosta jossa asun, missä asun? kun Mrs Jaguar on käynyt ne hakemassa pois ja maannut sohvalla tunnin eikä ole puhunut mitään ja sitten menee, vajoan eteisen lattialle

ja kun joskus jaksan siitä nousta niin etsin samaan rasiaan sormuksen jonka jo sain, ja kaulakorun jota pidin vasten valtimon sykettä ja laitan ne lasikaappiin korurasiaan, rakastettuni

kysyn vielä, puhelimella kirjoitan viestin, kerro miten rakkaus sydämestä kuoletataan pois ja siihen se kirjoittaa: siihen minä en vastaa

ja Terapeuttia lähenee päivä päivältä yksi kaksi kolme lyöntiä vasten sen kasvoja, enkä silti suo heille sitä onnea joka heillä nyt on