Valinta

toisessa kerroksessa Kissa aina, aina, joka ikinen ilta kääntyy sen mielestä oikealle ovelle, ei Viulistimiehen oven taakse, sen joka ei pysty olemaan puhumatta Kassiselle kun näkee sen ulkona, toivoisi siitä kissaystävää, on jo vähän luovuttanut, jättää kissan rauhaan, Kassinen pelkää eikä anna silittää, sallii vain hipaisun silkkiseen päähänsä, sallii että sille puhellaan, sallii huomion

iltaisin oven takaa kuuluu kuinka Viulistimies soittaa viulua, kadunpuoleisten ikkunoiden ja väliovettoman ulko-oven takana, pyöräilee kadunpuoleiseen asuntoonsa kypärä päässä ja kuljettaa ei vain tarakalla vaan myös etutankoon nyöritetyssä hätäisessä korissa yksinäisyyttään joka kuuluu rappukäytävään

soitossa

Viulistimies

sen oven taakse Kissa ei pysähdy sinne se ei pyri

vaan viereisen oven taakse se pysähtyy ja yrittää, katsoo minua silmiin että miksi ei mennä jo sisälle miksi ovi ei aukea

se on Juan Carlosin ovi, Juan Carlos pitkällä mustalla tukalla, Armani-jokin joka kantautuu väliovettoman ulko-oven läpi rappukäytävään, rappukäytävä tuoksuu ja soi

Juan Carlos joka tuskin tervehtii minua ja jos tervehtii niin silmiensä alta, ja minä tuskin kehtaan katsoa sillä se on kaunismustatukkainen

on helppo tarkistaa mitä se tekee toisessa kerroksessa kotona päivisin pihanpuoleisten ikkunoiden takana, se kääntää kielestä toiseen, ja tuoksuu rappukäytävään asti, siellä se kääntää, omassa tuoksussaan, eikä se ole koskaan puhunut Kissalle eikä minulle

sinne Kissa pyrkii, joka ikinen ilta, Juan Carlosin ovesta sisään, jonottaa oven takana, ja joka ikinen ilta nostan Kissan syliin ja sanon: tämä ei ole meidän koti ja vedän sisääni tuoksua Armani-jotakin

ja menen kuudenteen kerrokseen toiseen väliovettomaan kotiin.