Tulee ilta

Kissa kuuntelee eteisen lattialla omalla keltavalkoraidallisella matollaan, kyykyssä, pannumyssynä

Kissa odottaa ja kuuntelee keittiön ikkunalla, etsii katseltavaa kuudennesta kerroksesta asti, olisiko lintu olisiko koira

kuuntelee
odottaa

torkkuu omassa kissankopassaan kissanuntaan, valmiina heräämään rappukäytävästä kuuluvaan ääneen, ensin hissi, pysähtyisi, ovet avattaisiin, vanhan hissin rahisevat kolisevat ovet, sitten askeleet ja avaimen kääntö ovessa, sitä se odottaa, että joku tulisi, antaisi sille jakamattoman rakastavan huomionsa ja sille se hurisisi kehräisi parastaan

ja jos se ei olisi minun kissani vihaisin sen odotusta, sen odottavaa pettynyttä pyöreää selkää, sitä että kuudennen kerroksen taivaalla on mukamas jotakin sitä kiinnostavaa, mukamas, vihaisin

minä tiedän että kukaan ei tule
enää

tulee ilta

eikä sekään ole oma lauseeni, kukaan ei tule, tulee ilta, kuka sen sanoi, en muista