
nukkumaan mennessä menen nukkumaan sängyn väärään eli toiseen päähän, siihen päähän missä vähiten olen päässäni ja kehossani ajatellut, käännän päätä ja kehoa, haen Kissan viereen ja se jää siihen, pidän sitä sen lämminanturaisesta entisen kodittoman kissan, nykyisen kodillisen kissan tassusta kiinni ihmisen kädelläni
meitä on kaksi, nainen ja kissa, yksi kodillinen yksi koditon, kuudennessa kerroksessa, yhdessä ja eräässä tämän talon kuudennen kerroksen sängyistä
toinen pitää toista tassusta, ja jos en olisi hakenut Kissaa viereeni se olisi kohta hypännyt siihen, vaikka sitä ennen, tätä ennen se aina aloitti yöunensa yksin kissanrauhassaan
sen kissayksinäisyys kun se joka ilta kokee ettei kukaan tule. paitsi se ilta. se tulee. Kissa vaistoaa minut ja tulee lähelle, rinnan päälle missä se ei ole tätä ennen koskaan nukkunut
lohduttaa yhtä sydäntä kissanpainollaan
no niin me nukumme, keltaisen valon: 60 wattia, punaisen valon: 40 wattia, punaisen myrskylyhdyn: 40 wattia valoissa, että minua vähemmän pelottaisi, kuudennen kerroksen eräässä ja yhdessä sängyssä, väärinpäin, suojattuna
suojatuissa huuhteluaineisissa lakanoissa, tupla-annnos sinistä aitoa comforttia, jotta minulla olisi samanlainen olo nukkuessa kuin aina ennenkin on ollut, comfortin lohdussa, sileissä lohdullisissa lakanoissa
huuhteluaineeseen minä turvaudun, nyt, sen jälkeen kun.
6 kommenttia:
Kissoilla on ilmiömäinen kyky olla lohdullisia. Ne käpertyvät juuri silloin, juuri siihen ja vain ovat kissanhellyydessään siinä.
samaa voisi toivoa ihmisysätäviltään(kin) ))
Ihailen blogisi tyylikkyyttä.
pauliina se ihana rantatyttö = w1400? ))
Juuh!
W1400 on varsin omaperäinen nimimerkki ))
Lähetä kommentti